Tänään paino oli vielä tippunut, nyt vaaka näytti 73,8kg, jei! Mietin vaan miten se joskus yläasteen kahdeksannella luokalla näytti 30kg vähemään...

Palataan siis ajassa taaksepäin, ennen ahmimisongelmaa kärsin nimittäin laihuushäiriöstä, kai sitä anoreksiaksikin voi jo kutsua. Kaikki alkoi joskus 7. ja 8. luokan välimaastossa, kun aloin muuttua enemmän nasiellisempaan suuntaan. Päätin aloittaa karkkilakon joka kestäisi 4kk. Söin muuten vielä aivan normaalisti mutta aloin myös liikkua enemmän ja sain lähipiiriltä positiivista palautetta siitä kuinka hyvältä näytän kun olen hoikistunut. Halusin kuulla kehuja koko ajan enemmän ja niinpä liikkumiseni lisääntyi ja syömiseni vähentyi. Paino tippuikin noin kymmenisen kiloa puolessa vuodessa ja rippikuvassani näytän luurankomaiselta. 

Minulla ei ollut läheisiä ytäviä yläasteella, jotka asiaan olisivat puuttuneet. En ollut mitenkään yksinkään koulussa mutta lähinnä hengailin joissain porukoissa, joita en vapaa-ajalla nähnyt. Olin tunnollinen koululainen ja vapaa-aikani käytinkin lähinnä opiskeluun ja urheilemiseen. Vanhempani eivät aluksi kiinnittäneet laihtumiseeni huomiota, koska näkivät minua päivittäin ja tuskin huomasivat muutosta. Leivoin paljon ja laitoin ruokaa mutten itse tietenkään syönyt. Ysiluokalla liikunnanopettajani käski minua menemään terveydenhoitajan juttusille ja jouduin käymään painokontrollissa viikoittain, enkä enää laihtunutkaan vaan paino pysyi n. 45 kilossa. Vanhemmillenikin ilmoitettiin asiasta ja olivathan he tosi huolissaan minusta ja vahtivat että varmasti söin. 

Kesällä ennen lukioon menoa aloin "tervehtyä", löysin nimittäin taas herkkujen syömisen ilon joka on siitä asti ollut valloillaan. Söin tuolloin hirveitä määriä, koska se oli taas sallituua nälkäkuurin jälkeen ja paino alkoi nousta nopeasti. Syöminen vaan jäi päälle normaalipainon saavuttamisen jälkeenkin. Olisi varmaan pitänyt käsitellä asioita kunnolla jo tuolloin jottei vieläkin olisi tätä epänormaalia suhtautumista syömiseen. Minun selviytymiskeinoni on vaan aina liittynyt ruokaan, joko syön paljon tai sitten kontrolloin syömistäni. "Kaikki tai ei mitään" sopii minuun liiankin hyvin.

Mutta toivon että tämänkin kirjoittaminen auttaisi asioiden käsittelyssä ja saisi minut itsenikin tajuamaan miksi pakenen syömiseen ongelmiani. Mukavaa viikonloppua!